Kolehmaisten Sukuseura ry:n sukujuhla ja sukuseuran kokous pidettiin kylpylähotelli Kunnonpaikassa Siilinjärvellä lauantaina 6. heinäkuuta 2019.
Ohjelma
Juontaja Kari Kolehmainen
- 9.30 – 11.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvi
- 11.00 – 11.15 Tervetulosanat, Pekka Kolehmainen
- 11.15 – 11.30 Siilinjärven kunnan tervehdys, kunnanvaltuutettu Jani Kolehmainen
- 11.30 – 12.30 Juhlaesitelmä, Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen
- 12.30 – 14.00 Lounas ja sukulaisten tapaamista
- 14.00 – 14.30 Musiikkituokio, Harmonikkaduo Aimo Konttinen ja Matti Pöntinen laulajana Kirsi Roitto
- 14.30 – 15.15 Esitelmä, Ari Kolehmainen
- Iltapäiväkahvi
- 15.45 Kolehmaisten sukuseuran kokous
- 18.00 Illallinen
- 19.00 – n.21.00 Iltaohjelmaa, viihdyttäjänä Hausband; Kirsi Pyöriä-Kolehmainen laulu ja kitara, Joonas Tolvanen koskettimet, Niko Kolehmainen rummut.
- 21.00 Tanssit levypoikien tahdissa
Sukukokous ja -juhla, kuvaaja Heli Nuutinen
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen juhlapuhe
Hyvät naiset ja herrat, hyvät kuulijat, hyvät Kolehmaiset, Markkaset, Kovalaiset, Könöset ja muut sukuseuratoiminnasta kiinnostuneet; tervetuloa myös omasta puolestani tänne Kolehmaisen sukuseuran sukujuhlaan Siilinjärvelle!
Kolehmainen-nimi löytyy ensimmäisistä asiakirjoista vuodelta 1541. Tuohon aikaan aloitettiin ylläpitämään maakirjoja, jotka sisälsivät kaikki talonpoikaistilat ja kunkin tilan verovelvollisuuden. Aloite oli Kustaa Vaasan ja asiasta päätti virallisesti Västeråsin valtiopäivät.
Suomalainen hallintokulttuuri on ominut paljon perinteitä lännen suunnalta, silloinkin kun olemme olleet osana itää. Esimerkiksi edustamani valtiollinen poliisi perustettiin yli kaksisataa vuotta sitten, kun Aleksanteri I vahvisti Turun poliisikamarin perustamista koskevat säännöt. Venäjään autonomisena osana kuuluneen Suomen suurruhtinaskunnan poliisi kopioi sääntönsä Tukholman poliisilaitokselta.
Ehkä pienenä sivujuonteena – omasta työhistoriasta johtuen – on syytä mainita, että esivallan tapa toimia poikkesi merkittävästi nykyisestä. Esimerkiksi käytössä oli tulospalkkaus ennen kuin koko käsitettä edes tunnettiin. Poliisit saivat nimittäin pienen peruspalkan ja vaaterahan sekä puolet syytteeseen asettamiensa henkilöiden sakoista. Toinen puoli määrättiin poliisilaitoksen ylläpitorahastoon tai kaupungin köyhille.
Eipä silloin tunnettu vallan kolmijakoakaan, jossa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettu toisistaan. Poliisikamari oli eräänlainen pikaoikeus, jossa joutui vastaamaan teoistaan, jos oli esimerkiksi esiintynyt juopuneena, kiroillut tai rähinöinyt kadulla tai elostellut kapakoissa.
Puitteet tällaiselle käytökselle olivat jossain määriin otolliset. Esimerkiksi Turussa oli vuonna 1812 yksi krouvi jokaista 150 asukasta kohden. Täältä Siilinjärvellä pitäisi samalla laskentakaavalla löytyä tänä päivänä noin 150 krouvia. Onneksi ei löydy.
* * *
Yritän seuraavaksi tarkastella Kolehmaisten suvun historiaa oman perheeni ja yhteiskunnallisten tapahtumien näkökulmasta.
Isäni Heikki Viljam syntyi vuonna 1913 Varpaisjärvellä. Isäni isä eli minun ukkini oli opettaja. Hän valmistui Kajaanin seminaarista 1900 – luvun alkupuolella – tietojeni mukaan 1905. Minä puolestaan valmistuin Oulun yliopistosta samasta paikasta opettajaksi noin 80 vuotta myöhemmin.
Tuolloin 1913 isäni syntymän aikoihin vietettiin ensimmäistä kertaa suomalaisen työn viikkoa. Tavoitteena oli lisätä kotimaisten tuotteiden kysyntää. Kotimaista autokauppaa kampanja ei valitettavasti vauhdittanut, sillä ensimmäinen Suomessa valmistettu auto, nimeltään Korvensuu, jäi sarjansa viimeiseksi. Metalliteollisuus ei ollut vielä voimissaan ja Suomi eli pitkälti metsästä. Puuteollisuuden osuus teollisesta tuotannosta oli neljännes ja paperin 15 prosenttia.
Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit. Sosiaalidemokraatit olivat silloinkin suurin puolue. Eduskunnalla ei kuitenkaan ollut juuri valtaa, joten äänestysaktiivisuuskin jäi historian pienimmäksi, nipin napin yli 50 prosentin.
Vaikka äänestysprosentti olikin alhainen, olivat vaalit varsin harvinaiset sen aikaisessa maailmassa. Suomen suuriruhtinaskunta oli vuonna 1906 myöntänyt täysimääräiset poliittiset oikeudet naisille, ensimmäisenä maailmassa. Vuonna 1913 vastaavanlaisia maita oli vasta kourallinen. Suomi oli siis modernin demokratian edelläkävijä, jo ennen itsenäistymistään.
Rikoksiakin tehtiin. Tunnetuin lienee Aleksis Kiven veljen Albert Stenvallin ja hänen vaimonsa murha Kiven kuolinmökissä Tuusulassa. Tapaus on edelleen selvittämättä.
Helsingin Katajanokalle, Uspenskin katedraalin tontille, rakennettiin Rauhankappeli. Sen oli tarkoitus juhlistaa Suomen Venäjään liittämisen 100-vuotisjuhlaa ja Romanovien hallitsijasuvun vallassaolon 300-juhlavuotta. Suomessa kappelia pidettiin sortopolitiikan symbolina, ja se rakennettiinkin ilman suomalaisten viranomaisten lupaa. Myöhemmin itsenäistymisen jälkeen ylioppilaat tervasivat kappelin, ja se piti purkaa.
Puhemies Pehr Evind Svinhufvud piti Terijoen laulujuhlissa puheen, jossa kehotti pitämään lujasti kiinni laistamme. ”Älkäämme tunnustako itseämme sitoviksi laittomia venäläisiä lakeja… nykyinen sortoaika menee ohi, ja silloin kansallemme koittavat paremmat ajat”. P.E. Svinhuvud oli Venäjästä irtautumiseen johtaneen poliittisen taistelun näkyvin hahmo.
Myöhemmin hänestä tuli Suomen ensimmäinen valtionhoitaja 1918 ja Suomen Tasavallan kolmas presidentti vuosiksi 1931 – 1937.
1913 vuotta seuraavana vuonna puhkesi ensimmäinen maailmansota, jonka jälkimainingit johtivat tunnetusti Suomen itsenäistymiseen.
* * *
Äitini Eeva-Liisa syntyi vuonna 1927 Suistamolla Laatokan Karjalassa. Äidin isä eli minun ukkini oli maanviljelijä.
1927 Helsingissä muurattiin eduskuntatalon peruskivi ja eduskunnassa otettiin käyttöön koneelliset äänestyslaitteet. Suomen lipun päivää vietettiin ensimmäisen kerran.
Rikoksistakaan ei oltu päästy. Suomenlahdella takavarikoitiin 110.000 litran pirtulasti. Ihmisoikeudet paranivat, kun valkoisen orjakaupan kieltävät sopimukset astuivat voimaan myös Suomessa.
Pääministeri Väinö Tanner otti toukokuussa vastaan armeijan lippujuhlan paraatin. Sosiaalidemokraatti valkoisen armeijan voitonjuhlan paraatin vastaanottajana herätti pahennusta niin vasemmalla kuin oikealla. Kiistellyllä teolla oli lopulta yhtenäistävä vaikutus rikki revittyyn kansakuntaan.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Suomen yhtenäistyminen oli alkanut jo pian sisällissodan jälkeen. Kahtia jakautunut kansa pyrittiin eheyttämään tasa-arvoa ajavien muutosten avulla. Huono-osaisten asemaa parannettiin, työväen oikeuksia lisättiin ja nopea talouskasvu nosti kansalaisten elintasoa. Ensimmäisten itsenäisyysvuosien lainsäädännöt, kuten torpparilaki, oppivelvollisuuslaki sekä kansaneläkelaki, loivat pohjan nykyiselle hyvinvointivaltiollemme.
Suomi päätti jäädä pois vuoden 1928 olympialaisista, koska menestyslajit kuten maastojuoksu oli jätetty pois ohjelmasta. Maailmalla asiaa kummasteltiin. Kesällä päätös kumottiin kansan ja urheilijoiden painostuksen johdosta.
Maailma pieneni entisestään. New Yorkista soitettiin puhelimella Lontooseen ja Charles Lindbergh ylitti Atlantin lentokoneella välilaskuitta. Televisio esiteltiin.
* * *
Vuonna 1960 televisio oli jo laajasti käytössä, ja Ylöjärvellä vihittiin käyttöön 219 metriä korkea televisioaseman linkkitorni.
Suomeen syntyi kaksi uutta lääniä: Pohjois-Karjala ja Keski-Suomi. Niin, ja silloin synnyin minä.
Suomen markka täytti sata vuotta ja juhlan kunniaksi lyötiin 1000 markan hopeakolikko. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen täytti 60 vuotta, ja hän oli omalla persoonallaan lyömätön. Syntymäpäivien juhlavieraiden joukossa oli Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov. Jatkot kestivät aamuviiteen.
Pari kuukautta myöhemmin Kekkonen matkusti viiden päivän vierailulle Neuvostoliitoon. Tuliaisina oli sopu Suomen EFTA-jäsenyydestä ja Saimaan kanavan vuokrasopimus 50 vuodeksi.
Leonid Brežnevistä tuli Neuvostoliiton presidentti. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa John F. Kennedy voitti tiukassa vaalissa Richard Nixonin.
Sisällissodan arvet umpeutuivat viimein, kun Aimo Tukiaisen veistämä Mannerheimin ratsastajapatsas paljastettiin Helsingissä. Yhdysvaltain postiministeriö julkaisi Mannerheimia esittävän postimerkin Vapauden puolustajat -sarjassa. Merkkiä painettiin 160 miljoonaa kappaletta.
Suomessa siirryttiin yhteen veroilmoitukseen ja Tampereelle asennettiin kaupungin ensimmäiset liikennevalot. Hallitus lakkautti käytettyjen autojen maahantuonnin.
Miss Suomi -kilpailun ensimmäinen palkinto jätettiin jakamatta, ja titteli jäi edellisen vuoden voittajalle. Talviolympialaisissa tuliaisiksi tuli kahdeksan mitalia, joista kaksi kultaista. Kesäkisoissa saalis oli viisi mitalia, joista yksi kultainen.
Rikokset jatkuivat. Espoon Bodomjärvellä murhattiin kolme nuorta. Senkin tekijä on edelleen selvittämättä.
Avaruudessa oli jo käyty, mutta nyt laskeuduttiin Mariaanien haudan pohjalle Tyynellä valtamerellä. Yhdysvaltain U-2 tiedustelukone ammuttiin alas Neuvostoliitossa. Selkkaus sivusi myös Suomea, koska koneen varalaskukentäksi oli määritetty Sodankylä.
* * *
Me Kolehmaiset ja suvun muut haarat saamme asua maailman parhaimmassa maassa. Suomen väestö on vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä ja pinta-ala saman verran maailman pinta-alasta. Olemme silti monella tapaa fyysistä kokoamme suurempia.
Suomi on eri tutkimusten mukaan maailman vakain, vapain ja turvallisin valtio. Meillä on paras hallinto, eniten henkilökohtaista vapautta ja valinnan vapautta, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta ja riippumattomin oikeuslaitos. Suomen poliisi ja sisäinen turvallisuus ovat kokonaisuutena maailman toiseksi parhaat.
Meillä on maailman puhtain ilma, rikkaimmat vesivarat, eniten metsiä Euroopassa ja maailman pienin riski altistua luonnononnettomuuksille.
Itsenäisyyden aikana elinajan odote on kasvanut 35 vuodella. Peruskoulutusta pidemmälle opiskelleiden osuus on noussut viidestä prosentista yli 70:een. Meillä on eniten inhimillistä pääomaa maailmassa.
Olemme maailman onnellisimpia. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Edesmennyt jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth tapasi sanoa, että ”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa”.
Se oli viesti meille jälkipolville niiltä, jotka lunastivat sotavuosina maallemme itsenäisyyden.
* * *
Itsenäisyyttä ei olisi lunastettu ilman yhtenäistä kansaa, ja yhtenäistä kansaa ei olisi syntynyt ilman onnistunutta eheyttämispolitiikkaa maailmansotien välisinä vuosina. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen syksyllä 1939, kohtasi se kansan, joka oli toipunut sisällissodan haavoistaan. Tämä tuli myös itänaapurillemme yllätyksenä.
Helmikuussa 1940 puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella. Ruumiin lisäksi se yritti horjuttaa henkeä. Moskovan sanelurauhassa Suomelta vaadittiin merkittäviä alueluovutuksia.
Talvisota toi esille kansakunnan henkisten voimavarojen merkityksen sodankäynnissä. Syntyi talvisodan ihme. Suomen kansa oli sisäisesti yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin maan siihenastisessa historiassa.
Vuosien 1939 – 44 sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat 17-vuotiaita. Joka kahdeksas menehtyi. Palanneistakin joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman.
Myös lukuisia poliisimiehiä kuoli tai haavoittui rintamalla, ilmapommituksissa sekä desanttien ja rintamalta karanneiden kiinniotoissa.
Sodat jättivät jälkensä myös Kolehmaisen sukuun. Esimerkiksi isäni veljiä kaatui talvisodassa kaksi: sotamies Sakari Kolehmainen Viipurinlahden taisteluissa helmikuussa 1940 ja luutnantti Job Kolehmainen talvisodan viimeisenä päivänä 13.3.1940 Kuhmon rintamalla. Hinta vapaasta isänmaasta oli siis myös meidän suvullemme kallis.
* * *
Sodan runtelemassa maassa jouduttiin vielä kerran ponnistelemaan äärirajoille, kun jäljelle jääneeseen Suomeen asutettiin noin 430 000 siirtolaista eli 11 prosenttia koko väestöstä. Heistä suurin osa oli karjalaisia. Äitini kotitila jäi luovutetulle puolelle (Suistamo, Laatokan Karjalassa). Kotiseudultaan pois joutuivat siirtymään myös petsamolaiset sekä osa Sallan ja Kuusamon asukkaista.
Siirtokarjalaiset ryhtyivät pian rakentamaan elämää alusta uusilla asuinsijoilla. Alkuaikojen vieroksunta haihtui, ja sittemmin karjalaiset on hyväksytty tasavertaisiksi paikkakuntalaisiksi kaikkialla maassa. Siirtokarjalaiset vaikuttivat monissa asuinpaikkakuntiensa kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustehtävissä, eduskunnassa ja erilaisten liikkeiden johdossa, jopa enemmän kuin heidän suhteellinen määränsä edellytti.
Yleisen käsityksen mukaan siirtoväen asuttaminen onnistui Suomessa hyvin. Missään muualla maailmassa ei sodan vuoksi menetetyiltä alueilta siirtynyttä väestöä pystytty sijoittamaan uusille asuinsijoille yhtä nopeasti kuin Suomessa. Asutustoiminnan onnistuminen vahvisti uskoa tulevaisuuteen ja se lujitti myös yhteiskuntarauhaa, koska sen tarkoituksena oli osittain kommunismin torjunta.
Myös vaaran vuosista selvittiin yhtenäisyyden avulla. Vallankumousta kannattaville kommunisteille oli muodostumassa vahva jalansija jatkosodan jälkeisessä demokratiassa, ja sotakorvaukset rasittivat kovia kokenutta kansaa entisestään. Lisäksi Suomella oli edessä yhteiskunnan uudelleenrakentaminen sodan jäljiltä.
Suomalaiset kuitenkin käänsivät vastoinkäymiset voitoksi. Poliittisesti maltilliset puolueet asettuivat yhdessä radikalismia vastaan, ja kommunistien kannatus romahti. Sotakorvauksista selvittiin ja sotavuosia seurasivat suuret yhteiskunnalliset muutokset.
Suuret ikäluokat syntyivät, kaupungistuminen alkoi, teollisuus kasvoi ja hyvinvointivaltio rakennettiin vähitellen nykyiseen muotoonsa. Lisäksi Suomi vakiinnutti paikkansa idän ja lännen välissä, sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona.
* * *
Sotaveteraaneja oli tämän vuoden alussa joukossamme enää noin 10 000, joista 1500 sotainvalideja. Veteraanien keski-ikä on 94 vuotta, eivätkä he ole kohta kertomassa tarinaansa meille. Me olemme osaltamme vastuussa siitä, että kunniakansalaistemme perintö ja maanpuolustustahto siirtyvät edelleen jälkipolville.
Tässä meillä on työsarkaa. Loppuvuodesta julkaistun Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksen mukaan suomalaisten maanpuolustustahto on laskenut alimmalle tasolleen lähes 30 vuoteen. Nykyisenkaltaista, miesten yleistä asevelvollisuusjärjestelmää kannattaa enää kolme neljästä vastaajasta.
Erityisen huolestuttavaa on nuorten maanpuolustustahdon heikkeneminen. Alle puolet alle 25-vuotiaista olisi valmis puolustamaan Suomea aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.
Taito ja välineet ilman tahtoa eivät ole mitään, kuten hyvin tiedämme.
Jos sitten tarkastelemme sitä, mikä on oikeastaan sodan kokeneen sukupolven perinnön ydin, niin yksi vahvasti esille nouseva asia on yhteisöllisyys. Sotavuodet yhdistivät suomalaiset yhteisen asian taakse.
Ulkoinen uhka ei kuitenkaan ollut ainoa suomalaisia yhtenäistävä asia vuonna 1939. Jos Suomi olisi talvisodan alkaessa ollut yhtä hajanainen kuin itsenäisyyden alkuhetkillä, olisi huomattava osa suomalaisista toivottanut hyökkääjät iloisesti vastaan. Yhtenäistyminen oli siis alkanut jo ennen sotaa. Demokratia, talouskasvu ja yhteiskunnan tasa-arvoistuminen olivat tehneet Suomesta valtion, jonka suomalaiset, myös entiset punakaartilaiset, katsoivat puolustamisen arvoiseksi.
Tuntemattoman sotilaan uusimmassa elokuvaversiossa on tuotu mukaan kotirintamat tapahtumat. Se oli tärkeä lisäys. Sotia eivät käy vain sotilaat, vaan koko yhteiskunta. Kaikkien panosta tarvitaan.
Sama pätee myös rauhanajan yhteiskuntaan. Ihmiset ovat erilaisia. Jokaisen panos on arvokas. Kukaan ei voi pärjätä yksin.
* * *
Se mikä oli sotavuosiemme vahvuus, on vaarassa kääntyä rauhan ajan heikkoudeksi. Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat sisäisen turvallisuutemme suurimmat uhkat juuri nyt. Joidenkin arvioiden mukaan viidennes nuoristamme on syrjäytymiseen johtavalla polulla, joka voi johtaa rikoksiin ja pahimmillaan radikalisoitumiseen ja ääriliikkeisiin.
Arjen toistuvat turvallisuusongelmat kasautuvat kapealle joukolle. Esimerkiksi alle viisi prosenttia väestöstä tekee yli puolet kaikista rikoksista ja 10 prosenttia kokee yli kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta. Rikosten uhrit ja tekijät ovat usein samoja. Roolit toistuvat pitkin elämän eri tilanteita ja vaiheita.
Samaan aikaan turvallisuusympäristömme on muuttunut radikaalimmin kuin koskaan sitten sotien. Se on monimutkaisempi ja muutokset voivat olla erittäin nopeita. Täsmällisten ennusteiden laatiminen edes verrattain lyhyellä aikavälillä on vaikeaa. Arvot sirpaloituvat ja suomalainen yhteiskunta moniarvoistuu. Sukupolvien väliset erot elämäntavoissa kasvavat.
Suomen talouden tila haastaa julkishallinnon ja palveluita pitää virtaviivaistaa. Vale- tai tarkoituksellisesta väärällä informaatiolla pyritään vaikuttamaan henkiseen kestävyyteen ja päätöksentekoon.
Epävarmuutta ovat tuoneet niin ikään Itämeren jännittynyt tilanne, kansainvälinen voimapolitiikka, turvapaikkatilanne sekä eurooppalainen uusimuotoinen terrorismi.
Ilmastonmuutos, globalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja teknologinen kehitys muuttavat Suomea ja maailmaa ehkä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin.
* * *
Vaikka tapahtumat ympärillämme vaikuttavat vaikeilta, ja hieman pelottaviltakin, niin on muistettava, että ne kaikki on tehty voitettavaksi.
Suomen kiekkoleijonat antoivat tästä meille kaikille erinomaisen esimerkin. Ennakkoon ylivoimaisilta tuntuneet vastustajat kaatuivat kerta toisensa jälkeen, koska joukkue oli tärkeämpi kuin yksilöt. Yhteisöllisyydestä tehtiin voimavara. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli pannut merkille, millaisia lausuntoja pelaajat antoivat toisistaan: Jokainen halusi, että kaveri onnistuu.
Päävalmentaja Jukka Jalonen kävi puhumassa joukkuehengen rakentamisesta oman virastoni esimiehille helmikuussa ennen MM-kisoja. Hänen mukaansa menestymiseen tarvitaan ammattitaitoista johtamista, hyviä työntekijöitä ja hyvää tiimihenkeä. Tiimihenki perustuu Jalosen mukaan aina luottamukseen.
Näistä opit sopivat sovellettavaksi niin Kolehmaisen suvulle sen eri haaroineen kuin maan vasta valitulle eduskunnalle ja hallitukselle. Riitelemällä emme voita mitään.
Kansalaisten turvallisuus ja myös turvallisuuden kokemus ovat suomalaisen demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan ydintä. Tämä asia on nostettu vahvasti esiin myös uuden hallituksen ohjelmassa. Siinä todetaan, että emme elä tai ajattele samoin, eikä niin tarvitsekaan tehdä. Mutta maailman muutoksen keskellä ratkaisujen löytäminen edellyttää, että tulemme toisiamme vastaan. Suomen on löydettävä yhteinen tie.
Yhteiskunnan perusrakenteet ovat kunnossa. Maailman muutos ja tulevaisuuden haasteet edellyttävät kuitenkin pohjoismaisen mallin uudistamista ja vahvistamista 2020-luvulle.
* * *
Tässä kohtaa sopii siteerata toistamiseen Karjalankannaksella taistellutta jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia. ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten”, hän tapasi todeta.
Olenkin ylpeä siitä, että oma syntymäkotikuntani Nurmes saa kohta oman historiikkinsa. Se on tarkoitus julkaista vuonna 2022. Teoksessa käsitellään kaupungin kehittymistä 1910 vuodesta tähän päivään. Kirjan vastaava toimittaja on Suomen historian dosentti Jukka Kokkonen. Aiempi, Veijo Salomaan kirjoittama Nurmeksen historia päättyy noin 1910-luvulle. Nyt siis saadaan koottua yksiin kansiin muun muassa siirtokarjalaisuutta, sotahistoriaa ja Nurmeksen poliittista elämää kuvaavia tapahtumia. Esimerkiksi suojeluskunnilla oli kaupungissa vahva rooli.
Toinen itselleni läheinen ja tärkeä historiallinen teema on luonnollisesti ollut Kolehmaisten suku. Ensimmäisen sukukirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun, mikä kuvaa hyvin myös muiden kiinnostusta aiheeseen. Sukukirjassa käsitellään laajalle versoneen, savolaislähtöisen suvun vaiheita 1540-luvulta Ruotsin vallan lopun vaiheille eli 1800-luvun alkuun. Nyt kun Nurmeksessa ollaan kirjoittamassa jatko-osaa kaupungin aiemmalle historialle, niin jään mielenkiinnolla odottamaan yhteenvetoa Kolehmaisen suvusta 1800-luvulta tähän päivään.
Sukututkimus eli genealogia – johdettu kreikankielen sanoista genea eli suku ja logos eli oppi – on tutkimusala, joka osaltaan rakentaa kansallista identiteettiämme ja antaa syvällisempää ymmärrystä yhteiskunnan kehityksestä. Historiantutkimuksen ohella sitä hyödynnetään myös muissa tieteissä. Oman sukumme DNA-projektissa selvitettiin sukulinjoja. Lääketieteen ja sen erikoisalan genetiikkaan avulla Suomessa on tutkittu myös perinnöllisiä sairauksia ja perimään liittyvä kysymyksiä. Yhteiskuntatieteet ovat käyttäneet sukututkimusaineistoja tutkiessaan yhteiskunnan rakenteita.
Tietoa löytyy lukuisista lähteistä. Perustietolähteinä ovat olleet kirkonkirjat, joita pohjoismaissa ryhdyttiin pitämään varsin varhain. Rippikirjoihin merkittiin muun muassa lukutaito, kristinopin omaksuminen ja ehtoollisella käynnit. Huomautussarakkeeseen voitiin kirjata erilaiset rikkomukset ja rötökset, kuten huorinteot, juopumukset ja sakottamiset. Kirkon historiankirjoista löytyvät lisäksi syntyneet lapset ja kastamiset, avioliittoon vihkimiset sekä kuolemat ja hautaamiset. Henkikirjat, maakirjat, veroluettelot, sotilasasiakirjat, käräjien tuomiokirjat, historiikit, väestörekisteri, hautakivet, yhdistysten jäsenluettelot ja sanomalehdet ovat täydentäneet kuvaa ihmisistä ja tapahtumista.
Suomen sukututkimusseuran tietokannasta löytyy lähes 1300 sukuseuraa. Lisäksi Suomessa toimii tuntematon määrä muita sukuseuroja ja sukuyhdistyksiä, joiden kantavana voimana ovat yhteiset esivanhemmat, sama sukunimi tai jokin muu yhteinen peruste.
Kolehmaisten sukuseura on toiminut nyt neljä vuotta. Seura on ottanut vaaliakseen suvun tunnetun historian 450 vuoden takaa. Kantavina voimina ovat Ari Kolehmainen Mikkelistä, Kari Kolehmainen Siilinjärveltä.
Sukujuhlamme on väkevä osoitus siitä, että yhteinen taustamme ei ole vain historian havinaa ja mustetta paperilla. Se on vähintään yhtä vahvasti kasvollista kohtaamista, tätä päivää ja toivottavasti myös kurkotusta tulevaisuuteen. Nuoremmilla sukupolvilla on ratkaistavanaan erityisen suuria haasteita, oli sitten kysymys ilmastonmuutoksesta, globalisaatiosta, tekoälystä ja robotiikasta, maapallon väestökasvusta tai suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja avoimen demokratian tulevaisuudesta. Siinä on oma sarkansa kynnettävänä myös Kolehmaisen suvun kasvateilla.
Haluan vielä erikseen kiittää tämän tapahtuman toteutumiseen keskeisesti vaikuttaneita henkilöitä, erityisesti sukuseuran puheenjohtajaa Pekka Kolehmaista ja erinomaista juontajamme Kari Kolehmaista sekä kaikkia tilaisuudessa esiintyviä. Toivotan voimia ja menestystä seuran hallitukselle ja Siilinjärven kunnalle sekä hyvää sukujuhlaa teille kaikille. Hyvää kesää!
