KOLEHMAISET SUOMEA ASUTTAMASSA
Kolehmaisten suku levittäytyi kantasijoiltaan Etelä- ja Keski-Savosta savolaisen uudisasutusliikkeen myötä 1500-luvun puolimaista alkaen kohti uusia koskemattomia korpimaita. Kaskiviljelyn myötä savolainen asutus alkoi levitä ennennäkemättömällä tavalla vieraisiin maakuntiin.
Eränkäynti toimi pysyvän asutuksen tienraivaajana. Asumattomat salomaat olivat erämiesten nautinnassa jo kauan ennen vakinaista asutusta. Koskemattomien korpien keskellä sijainneet erämiesten metsäsaunat olivat ensimmäiset asutuksen edelläkävijät.
Sitten tapahtui, että meitä alkoi kasvaa liian monta yhdelle tilalle, niin että emme voineet siinä enää elää. Sen vuoksi erosimme toisistamme ja rakensimme taloja takamaillemme. Näin totesivat savolaiset kuningas Kustaa Vaasalle vuoden 1545 valituskirjelmässään. Savolainen kaskiviljely vaati suuria aloja ja väestöä alkoi 1500-luvun puolimaissa olla jo liikaa Etelä-Savon alueella. Suvuilla oli Pohjois-Savossa vanhoja eräsijojaan, joissa kalastettiin ja metsästettiin. Sukujen jäseniä oli alkanut jo ennen varsinaista kruunun tukemaa uudisasutusta muuttaa eräsijoilleen pysyvästi. Se ei kuitenkaan riittänyt: savolaiset levittäytyivät ja asuttivat 1500-luvun kuluessa kaskirukiinsa voimin Kainuun ja Keski-Suomen, Pohjanmaan jokilatvat ja Keski-Ruotsin suomalaisseudut sekä saivat vahvan jalansijan myös Etelä-Pohjanmaan järviseudulla sekä Pohjois-Satakunnassa. 1600-luvulla asutusliike jatkui Pohjois-Karjalaan, Inkeriin, Koillismaalle ja Lappiin. Tämä näkyy tänäkin päivänä niin geeneissä kuin murteissa.
Heikkisen savupirtti Nilsiän Suojärveltä 1907 Museovirasto.
Kolehmaisten suvun tarina alkaa jo kauan ennen asiakirjojen alkamista. Kolehmaisten esi-isät ovat saapuneet aikanaan Joroisten seudulle noin 1000–1100-luvun tietämillä. Sukunimi Kolehmainen on ilmeisimmin syntynyt noin 1300-luvulla. Suku levisi aluksi naapuripitäjiin Rantasalmelle ja Juvalle. DNA-tulosten ja sukuhaarojen myöhemmän levinnän perusteella Kolehmaiset levittäytyivät 1400-luvun kuluessa Leppävirran seudulle. Muuttoliike jatkui 1500-luvun alkupuoliskolla Pieksämäen Suontientaipaleeseen ja Suonenjoen Markkalaan.
1500-luvun puoliväliin tultaessa Kolehmaiset olivat varanneet jo eräsijansa Pohjois-Savosta. Vahva keskus muodostui Karttulan Punnonmäelle. Kolehmaiset levittäytyivät alkuvaiheessa hämäläisten entisiin erämaihin pohjoiseen Keski-Suomeen, Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle, jonne syntyi useita Kolehmaisen taloja. 1600-luvulla Kolehmaiset levittäytyivät savolaisvirrassa Pohjois-Karjalaan, kun alueesta oli tullut Stolbovan rauhassa (1617) osa Ruotsin suurvaltakuntaa.
Pohjois-Karjalan Kolehmais-keskukset syntyivät Liperin Kolehmalanvaaraan, joka vanhastaan oli kuitenkin osa Kerimäkeä ja Tohmajärven keskuskylä Kemieen. Kolehmaisia tuli Sotkamon Nuasjärveltä myös Pielisjärvelle. 1600-luvun lopulla Kesälahti, joka oli tuolloin vielä osa Uukuniemeä, sai ensimmäiset Kolehmaisensa. Kiteelle Kolehmaiset tulivat 1700-luvun puolella.
Kolehmaisista ei tullut vahvaa Kainuun sukua, sillä 1690-luvun kuolonvuodet veivät suvun lähes sukupuuttoon. Kainuun Kolehmaisia edustavat kuitenkin Kovalaisten suku, joka on merkittävä alueen paikallissuku, ja Kanaset, jotka molemmat polveutuvat nimenvaihdoksen kautta Kolehmaisista.
Eero Järnefelt -Raatajat rahanalaiset 1893.
Karttulan Punnonmäeltä lähtöisin olevat Kainuun Kolehmaiset levittäytyivät jo 1500-luvun aikana Oulujokivarteen, jonne muodostui erittäin merkittävä Kolehmais-keskus. Tänäkin päivänä Kolehmaisten jälkeläisiä elää lukuisilla sukunimillä alueella.
Ylivieskaan perustettiin Kolehmaisen talo jo 1500-luvulla. Suku on kuitenkin vanhaa keskipohjalaista Juurikosken sukua, joten Kolehmaisen talon nimellä ei ilmeisimmin ole yhteyttä Savon Kolehmaisiin.
Kolehmaisten alasuvuista Markkanen pysyi yksinomaan savolaissukuna. Markkanen on keskisen Savon suurimpia sukuja. Suvun vahvin keskus on edelleen kantapitäjässä Suonenjoella, mutta Markkasia on merkittävästi myös Pieksämäellä, Leppävirralla ja Rautalammilla.
Kananen on Pihtiputaan kolmanneksi yleisin sukunimi Paanasen ja Pasasen jälkeen. Suku on merkittävä pohjoisen Keski-Suomen suku, jota levittäytyi myös Pohjois-Savon puolelle. Pohjois-Pohjanmaalla elää Kanasten jälkeläisiä lukuisilla eri sukunimillä. Toinen Kolehmais-Kanasten keskittymä on ollut Kainuun Sotkamossa. Kanasia on muitakin sukuja, jotka eivät polveudu Kolehmaisista. Näitä ovat esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärveltä polveutuvat Paajanen-Kanaset ja Tossavainen-Kanaset, Suojärveltä lähtöisin olevat Peiponen-Kanaset ja Juuan alkuaan Venäjän Karjalasta tullut Kanasen suku. Lisäksi Kärsämäen Kanasen talosta polveutuu Kolehmais-Kanasiin kuulumattomia Kanasen nimenkantajia.
Könöset osallistuivat Pohjois-Karjalan ja laajemminkin Käkisalmen läänin asuttamiseen erityisesti vuoden 1656 ruptuurisodan jälkeen. Myöhemmäksi keskuspaikaksi muodostui Kiihtelysvaaran Hammaslahti. Ilmeisesti myös Pälkjärven ensimmäiset Könöset olivat Kolehmais-Könösiä, mutta Pälkjärven myöhemmät Könöset polveutuvat Y-DNA:n ja perimätiedonkin perusteella Ruuskasista. Kurkijoen Könösten alkujuuri näyttäisi kuitenkin olevan Pälkjärvellä ja Kurkijoen haara on Kolehmais-Könösiä. Myös Suistamon Könöset polveutuvat Kolehmaisista. Sen sijaan Jaakkiman Könöset, ainakaan nykyiset, eivät Y-DNA:n perusteella näyttäisi olevan Kolehmaisten isälinjaista jälkipolvea.